ESIPUHE

Kuninkaan valinta on kertomus nuorukaisesta, joka syntyi esikoisena ja jota oli koulittu kuninkaaksi syntymästään alkaen. Johannes Matteus Adam ei koskaan ollut kokenut kuninkuutta tulevaisuudekseen. Varhaisnuoruus tuntui loppuvan rippikouluikään ja kuninkaaksi valmistautuminen alkaisi täysipäiväisesti siitä.

Nuorukaisen mieleen nousi pienen lapsen ajatus isoäitinsä todetessa Johanneksesta tulevan hyvä kuningas ja suuri sotilas. Johannes, silloin pieni poika oli mielessään pysähtynyt ja pohtinut.  Ei minusta kuningasta tule, tai sotilasta, mutta Jumalan sotilas minusta voi tulla. Prinssi oli omaksunut kristillisen arvomaailman ja koki tulevaisuutensa olevan kirkon ja kansan parissa, ei niinkään kruunun ja hovin.

Nuoren prinssin maailma tuntui järkkyvän joutuessaan todistamaan kirkon oppien vastaista toimintaa taholta, jota oli pitänyt arvossa ja esikuvanaan. Uskonsa koki kolauksen, johon ei ollut valmistautunut. Tulevien vuosien ohjattu kouluttautuminen, ilmoitus tulevan puolison etsimisen alkaneen ja elämänsä olevan täysin ulkopuolisten ihmisten ohjaama ajoivat prinssin etsimään omaa kohtaloaan.

Matkansa alkoi Iku –hevonen seurana tuntemattomaan, joka ohjasi prinssin valintoja omien valintojen,  sattuman ja kohtalon johdattamina. Matka toi mukanaan ystävyyttä, lojaalisuutta, ihmisten raadollisuutta ja omien valintojen taakkaa. Prinssi löysi itsestä hyviä puolia, joita tiesi itsellä olevan, mutta myös piirteitä, joita ei olisi halunnut itsellä olevan. Nuorukaisen seksuaalisuus oli herännyt ripin kynnyksellä, joka toi mukanaan myös hämmentyneisyyttä.

Matkansa johti paikasta ja tapahtumasta toiseen. Oppineisuutensa toi arvostusta ja sotilastaidon osaamisella oli oma merkityksensä matkansa etenemiseen. Mieltään painoi koti-ikävä, jossa äidillään, kuningatar Eleonooralla oli iso rooli. Uusien asioiden omaksuminen ja jatkuva uteliaisuus kantoivat ikävää enemmän.

Tämä tarina on nuorukaisen matkakertomus, joka kirjoitti itsensä. Adam, kuten prinssi itseään kutsui, löysi tavallisesta arjesta vapautta, jota ei koskaan ollut kokenut. Hän löysi rakkautta ja vilpittömyyttä, joka oli veriperinnön kaltainen, jopa enemmän. Hän kohtasi myös tuskaa, jota ihmisyys tuo mukanaan.

Prinssi Johannes Matteus Adam ei lähtiessään osannut kuvitella, minne matkansa ensimmäinen etappi hänet veisi.