Riimivirityksiä II

Ystävyys, se sydämistämme pulppuaa. Soljuu sieluumme sitä virkistää ja ihmisyyttä rakentaa. – JPMäki –

Ystävä, missä olisin ilman sinua? Ystävä, ilman sinua eksyisin itseeni, sokeana harhailisin tyhjyydessäni vailla päämäärää, ilman ystävyytesi valoa pimeässä vaeltaisin, yksin.

Ystäväni, tiedän nostaisit minut suostani, elämäni hetteiköstä minut hakisit ja kanssani surisit petettyjä unelmiani, toteutumattomia haaveitani. Ystäväni, rikkoutuneen sieluni sinä eheyttäisit.

Ystäväni, kanssani iloitset myös elämäni iloissa, unelmissani, haaveissani vailla vilppiä, ilman kateutta sydämesi riemuitsee sydämeni riemua.

Ystäväni, ei ole minulla sanoja, joilla kertoisin ystävyytesi merkityksen. En arjessa, en juhlassa, vaikka tiedän, olet olemassa olet osa minuuttani.

Ystäväni, olen ystäväsi. -JPmäki-

Ystävä, en sinua aina muista, kuukausia voit olla mieleni sivussa. Olet silti siinä, vierelläni, sinä yhtenä hetkenä. Siinä hetkessä ei ole merkitystä päivällä, ei kokonaisella vuodella. Ei ole ikuisuus ajan sekuntia pidempi, eivät ole vuodet päivää enemmän.

On tuo hetki kuin ikuisuus. Katoaa jonnekin kaikki entinen. Kuin kesäinen kaste haihtuen, jättäen jälkeensä vai katkeruuden. Ei ole huomista mitä odottaa. Ei ole mitään mikä lohduttaa. On jäljellä vain tyhjyys pohjaton.

Olet silti läsnä, siinä virelläni. Sinä yhtenä hetkenä ja minuuttani kosketat. Täytät tyhjyyden jossa ilman sinua itseni kadotan ja minuuteni hautaan. Ilman sinua ei ole minua. - JPmäki -

Ystävyys, sitä ei voi suunnitella. Sitä ei voi vain rakentaa. Ystävyyttä ei voi luoda kuin tarinaa juonenkäänteineen.

Ystävyys, sitä ei voi vain ansaita. Ei päivämiehenä, ei palkollisena. Ystävyys, sitä ei voi ostaa. Se ei ole milloinkaan kaupan.

Ystävyys, ei riitä siihen vain ystävällisyys. Eivät sanat kauniit, ei puhdas vilpittömyys. Ei ole tae ystävyyden ihmisen uhrautuvaisuus vuoksi ystävyyden.

Ystävyys, se meille annetaan ihmisyyteen. Ihmisyydessämme ystävyyden tunnistamme. Emme vain teoista, emme sanoista mieltämme hyväilevistä. Emme uhrauksista toisten vuoksemme.

Ystävyys on sydänten ykseys, sielujen kumppanuus. Ystävyys ei tunne palkkaa, ei vaadi maksua teoista toisillemme. Ystävyys on vilpittömyyyttä ja tekoja epäitsekkäitä. Ystävyys on ystävyyden vaalimista, ymmärrystä myös ystävyyden katoavaisuudesta. - JPmäki -

Sinulle ystävä tämän lukija. Sinulle ystävä näin kirjoitan ja toivon mieleesi avaruutta, hetken hiljentymistä edessä ystävän, niiden rakkaiden, jotka elämääsi muokkaa.

Ystävä, hän voi olla liekki vakaa myös lepattava tuikku pimeässä sinua ohjaten kohti valoa, kuin kajo aamunkoin yöstä päivään vieden.

Ystävä, taian lahjaksesi näin antaa tahdon. Mieleesi rauhan, sydämeesi tyyneyden ja hetken kiireettömyyden sinulle sanoin näin ojentaen. -JPmäki-

Ystävänpäivä, sinua muistan ystäväni, ystävänpäivänä. Toisinaan unohdut, katoat mielestäni jonnekin. Tahtomattani sinut unohdan elämäni näennäisessä kiireessä, sen sykkeessä.

Eivät ole päivät sisaruksia, eivät sukulaisia keskenään. Suruun tai murheeseen me jokainen joskus kadotaan ja mielemme vaipuu itsemme syvyyksiin. Ystävä, rakkainkin, voi hukkua murheemme suohon pohjattomaan.

Olet silti vierelläni. Pyytämättä tulet, kysymättä siihen jäät. Käteni käteesi otat.

Iloitsee sydämeni vuokse ystävän rakkahan. Sydämeni riemua huudan läpi ilon kyyneleen. Ei voi parempaa elämä minulle antaa kuin ystävän, sinut, niin aidon ja oikean. -JPmäki-

Ystävyys, sanaton ykseys. Ystävyys, mielten yhteys. Ystävyys, sydänten ymmärrys.

Ilman ykseyttä yksin oisin. Ilman yhteyttä kuuro ja sokea oisin. Ilman ymmärrystä en tuntea voisi.

Ymmärrystä ihmisyydestä. Ymmärrystä elämän moninaisuudesta. Ymmärrystä minuuden sielusta, ystävyydestä. -JPmäki-

Ystävä, ilman sinua tyhjä kuori vain oisin. Ystävä, ilman sinua minuudessani hukassa oisin.

Ystäväni, täytät mieleni riemulla, sen täyteläisyydestä elän. Ystäväni, ystävyydessäsi kylven, sen puhtaudessa mielipahani huuhdon.

Ystäväni, ole tärkeä, olet lähelläni. Sinun elämääsi kannan kuin kannat elämääni, pyytämättä, kysymättä. Olet ihoni, ystäväni, elämämme kirjoissamme. -JPmäki-

Ystävänpäivä on päivä jokainen. Elä ystävyyden hetkiä päivittäin ystävyydestä eläen. Teoissa, mielessäsi sydämesi kautta ystävyyttä rakentaen.

Pysähdy hetkeen ystävälliseen ystävyyttä vaalien antaen ystävällesi ystävällisen ajatuksen.

Ystävä ystävälleen ystävyyttään kantaa. Ystävyydestä ystävyys vain voi ystävyydeksi kasvaa. -JPmäki-

Sukusi verso. On elämäsi aamu. Kastettasi odotat kuin päivä aamunsa kajoa. Kukoistakoon päiväsi, sukumme verso. Tuokoon kasteesi sinulle elämän, sen ikuisuuden. -JPmäki-

Sinulle, pojalle pienelle. Muutaman sanan enosi virkkaa, ajatuksen aattelee.

On sinulla kaksi siskoa. Heidän leikkejään ethän liikaa riko. Heille et sinä pärjää. Kaksi on yhtä vahvempi.

Isäsi, äitisi sinua ohjaa. Viittoja polkusi varrelle laittaa. Niitä seuraa, ne sinua ohjaa, elämän tielle johtaa.

Kapinoit, et vanhempiasi aina kuule, muiden ohjeille kintaalla viittaat. Löydät näin oman minuutesi. Muista silti, läheiset sinua aina rakkaudella ohjaa.

Sinulla, pojalla pienellä, elämäntaival alussa on. Tuo elämä mukanaan myös säröjä elämään.

Ne kuuluvat, elämäntien kuoppia ovat. Vaikka painuisi katseesi joskus kuopanpohjaan, leukasi ylös nosta. Näet sen mikä tärkeintä on, läheiset ihmiset, sinua rakastavat. He sinut ylös kuopasta nostaa.

Kulje turvallisin mielin, poika pieni, vaik´on elämä seikkailu suuri. Et yksin taivaltasi tee, on mukanasi joukko suuri. Yhdessä jaamme, elämäntien suorat ja kuopat, on sydämissämme yhteinen joukko suuri. -JPMäki-

Prinsessa pikkuinen, tähti taivaalle syttyi kirkkahin. Enos sydämen veit, kuten aikoinaan siskosikin. - JPmäki -

Tytön pirpana, pikkuinen ja sirpakka. Tulla tupsahdit ja monen elämän noin vain mullistit.

Tytön pirpana. Vanhempiasi opetat, siinä sivussa isosiskoasi koulutat. He sinua rakastavat ja elämääsi kannattavat. Sen sinulle alkuun rakentavat.

Tytön pirpana. Näin eno sinulle syntymälahjaa toivoo. Kantaa elämäsi sinua lempeästi opettaen. Elät elämisen riemua, elämän rakastama. Olet osa enosi sydäntä, sinua rakastava. –JPmäki –

Olet koulutien välipysäkillä, opintien alkumetreillä, mutta elämänkoulun päättymättömällä taipaleella.

Hetkessä tässä elä, unohtumattomassa. Huomiseen hymyillen, joskus hammasta purren kulje, yhä hymyillen päivästä tästä.

Huomisen sinä itsellesi luot, elämänkoulun tunneilta opit elämääsi tuot. Kuljethan mielesi avarana, sydän avoimena ja näet elämäsi täytenä. - JPmäki -

Syttyi joulun kynttilä tuo ensimmäinen. Sinulle tiesi näytti, lapsi pikkuinen. Matkasit luota ikuisuuden ja lensit yli haaveiden, läpi kaikkeuden luo vanhempiesi saavuit heidän syliinsä tupsahtaen.

Avaat silmäsi lapsi pikkuinen. Sylissä vanhempien olet luona rakkauden. Luonasi laulaa lauma enkelten rakkautta ihmisten ylistäen.

Sinulle lapsi pikkuinen. Edessäsi on elämä haaveiden. Olkoon se myös täyttymystä rakkauden. – JPmäki –

Sinulle, tytölle kastetulle. Tulkoon huominen nimissäsi. Ota se vastaan nöyrästi.

Sinulle, tytölle kastetulle. Hengitä viisautta eilisestä, virheitä menneitä vältä. Virheiden tekoa älä liaan karta.

Sinulle, tytölle kastetulle. Tulkoon osaksesi siunattu huominen läpi elämäsi kantaen. Kylve viisaudessa, sen ymmärryksessä kellut. – JPmäki –

Sinulle, sukuusi syntyneelle. Tyttö soma, olet vähän myös sukusi oma. Tädit, enot, sedät, heepot ja helunat. He elämääsi tuppaa. Hymy huulillasi meidät silti vastaanota. Sinua rakastaa myös sukus oma. – JPmäki –

Kevät, herääminen. Muistoja ovat pimeys, hyinen viima. Soljuneet ovat lumet, jäät luomiin eläviin. Kevään edessä on talven härmä kaikonnut.

Taivaisiin, tähtiin ovat kuura, talven hiutaleet haihtuneet. Taivaasta, edessä tähtien tähtipölyn lailla pisarat ovat maahan langenneet. Kevään voittokulkua ylistäen.

Kevät, herääminen. Herääkö ihminen horroksestaan herätäkseen ihmisyyden kevääseen, kulkeakseen kesään ihmisyyttä kunnioittaen. – JPmäki – 03.05.2016

Elämä ja kohtalo. Voivatko ne meitä harhauttaa. Totuudesta, hädästä ihmisten, jotka yksin, unohdettuna taivaltaa.

Katso itseesi, ihminen. Riemuitse, iloitse heistä, jotka elämääsi rikastuttaa. Muistathan heitä, jotka jossain yksinäisyydessään vaikertaa.

Ihminen, elämää yksin ei voi rakentaa. Elämä yksin ihmisyyden karkoittaa. -JPmäki-

Viha, korventava pätsi sielumme syvyyksissä. Miten ihminen voikaan vihata ihmistä, veli veljeä, omaa sukuaan.

Missä kulkee raja ihmisyyden. On ihmisten raja niin usein vihan värjäämä, veljen veren piirtämä.

Itkee ihmisyys itseään. Ei ole hänelle tilaa vihassa ihmisen. Riivattuna veli kylvää vihaansa, veljensä samaa satoa niittää.

Ihmisyys, on siemen sen silti meissä. Ihmisissä vihan riivaamissa. Kuin piilossa, yhä silti olemassa. Odottaen, itää ihmisyys ihmisissä. – JPmäki -

Katso ihminen itseesi. Missä on ihmisyytesi. Sen hukannut olet. Sen vallanhimolla olet peitellyt. Sen mammonalla olet verhonnut.

Katso ihminen itseesi. Mitä tarvitset ihmisyyteesi. Ei valta, ei mammona sitä kanna. Ei sen olemusta rakenna.

Katso ihminen itseesi. Katso avoimin silmin, tunne puhtain sydämin. Näet ihmisten hädän, heidän tuskansa kuulet.

Katso ihminen ihmisyyteesi. Miten sen mittaat, millä sen punnitset. Palvotko valtaa ja mammonaa. Suljetuin silmin, lukituin sydämin. Vai rakastaako sydämesi ihmisyyttään kuin ihmistä itseään. – Jpmäki -

Tunne tuo, lahja taivaan. Elämän antaja ja sen kantaja. Sydämessä sen tunnemme, mielessä aivan hullaannumme.

Tunne tuo ihmisen luo toisen tuo. Mielen palossa, sydämen roihuna se sielumme valaisee. Lahja, taivaassa asetettu ja ihmiselle annettu.

Tunne tuo ihmisen Jumalan eteen myös tuo. Siunaus taivaan on liitto ikuinen kahden sydämen. Kuin yksi ovat nuo.

Tunne tuo myös lupaus edessä ihmisten. Missä kulkee ikuisuus, missä on vain hetki sen. Anna mielesi mennä pian menojaan. Pysähdy edessä oman sydämen.

Tunne tuo, kuule sanaa sisimmän sydämen. Rakastaako mielesi illuusiota rakkauden. Vai rakastaako sydämesi myös sisintään, sielusi siitä riemuiten. - JPmaki-

Kulkee yksi toisen rinnalla. Toisesta iloiten mielensä hymyillen. Riemuitsee toisen sydän yhdestä, yhtenä näkee nuo sydämet. Rakastaa yksi mielessään vain tunnetta rakastetun. On sydän yhden silti vaisu, melkein hiljainen.

Peittää toisinaan, yhden mieli äänen oman sydämen, sen rakkauden uhraten. Ystävyys silti mieltä kantaa, sydäntä rakentaa. Ehkä sydämensä sen hän saa myös kukoistamaan. Rakastetun rakastumaan kuin yhdeksi sydämeksi sulautumaan.

Miettii olemusta rakkauden yksi ja toinenkin. Sitä kaivaten, tunnetta tuota jopa peläten. Onko tunne tuo vain mielen harha, kuin tunne todellinen. Vai onko tuo olemus taivaallinen ja sydämen täyttää tunne oikean rakkauden.

Pysähdyn, ympärilleni katson. Elän ihmismeressä, sen laineilla kellun, yksin. Vyöryvät aallot ympärilläni, kaduilla vellovat kuohut maininkien. Olen kuin ajopuu virran tuomana, nousuveden johdattamana, yksin.

Kellun laineilla. Ovat vedet täällä harmaat ja niin kylmät. Yksinäisyyden kestän, sen ikuisuuteen en usko. Matkaan mielessäni kauas yli vuorten, meren taa. Rantaan kauneimpaan. Kotiin, ja ei ole sieluni yksin.

Kellun aallon harjalla En meren kylmyyttä tunne, en sen harmautta näe. Ovat mainingit pehmeät ja aallot lämpimät. Kuljen virran viemänä meren lahteen, sen poukamaan.

On merellä luonteensa oma. Sen kulkua ei ihminen ohjata voi, ei estää sen luontoa. Vie luode aina jotain mukanaan pois. Jää ajopuu toinen uutta vuoksea odottamaan, yksin. – JPmäki -

Uskoo yksi jumalaan, joku muu nimeen toiseen. Miettii kolmas olemusta jumaluuden, mikä on totuus korkeimman.

Ihminen, yhdestä kolmanteen, ovat sukua toisilleen. Miten voikaan vihata veli niin veljeään, raiskata isä lapsiaan. Ihminen, jumaluuden sokaisema, hänen nimensä pyhittämänä.

Pohtii kolmas tuota mielettömyyttä korkeimman. Ei ole jumalaa. Ei kaiken johdattajaa. Ei hyvän tarkoittajaa. Viha, on olemus jumalan. Vain valta on tarkoitus sen.

Ei näe ihminen, yhdestä kolmanteen, olemusta oikean jumalan. Hän meille tietoisuuden loi, loi valinnan mahdollisuuden. Seurata luonnetta jumaluuden. Rakentaa, luoda rakkautta suvulleen.

Sokeana kulkee yksi ja toinenkin. Sokea, jota sokea ohjaa taluttaen. Vallan sokaisema, jumaluudesta harhaan ohjaten ja lähimmäisen rakkauden polkien oman jumalan nimeen tuhoten.

Voi sinua ihminen. Mikä on merkitys elämän ikuisen. Missä on tie kaukaisuuteen, rauhaan olennaiseen. Ei se ole vihassa ihmisten, ei valtaan tietyn jumalan. Löytyy se rakkaudesta ihmiseen, veljeen, sisareen. Uskoen yhteen jumalaan, ei ole väliä nimellä sen. Hän on sydämessä ihmisten. Löydät hänet edessään hiljentyen.

Voi sinua ihminen. Luotu harhassaan vain katoaa pimeyteen. Kuvitteletko sinä, ihminen, tarvitsee jumala sinua tuomionsa lukuun. Johdatusta sokean ihmisen toista, sokeaa ohjaten. Jumalansa nimeä raiskaten, ja elämää tuhoten.

Ihminen, hiljenny edessä jumalan ja löydät hänen jumaluuden. Tunnet hänen rakkauden, lahjansa ihmisyyteen. – JPmäki –

Isäni, lapsena ylös katsoin ja sinut näin. Olit syli johon peloissani pakenin, syli joka turvan toi.

Isäni, katson sinua nyt. Vertaisesi toivon, joskus olla voin. Syli johon turvata voi, syli joka pahuuden vie pois.

Isäni, annoit elämälleni perusteet vankat. Sinua en kyllin kiittää voi. Toivoa voin, kiittää elämä puolestani ja jatkuu isyytesi minussa. -JPmäki-

Äiti, miten sinua kiittää voisin. Minua olet hoivannut, elämääni lapsena kannatellut. Olet minua torunut, huolta minusta kantanut.

Miten usein ohjeitasi olen ylenkatsonut. Kapinassani olen ne vain syrjäyttänyt.

Äiti, miten sinua kiittää voisin. Niistä vuosista, lapsesta minuksi. Olet aina ollut taustalla. Huomaamattasi, olet silti minussa. – Jpmäki –