Riimivirityksiä I

Nyt on päivä naisten, päivä kauneuden, päivä jumalattarien. Sinulle ruusun kauneimman ojentaa tahtoisin, jos vain kauneutesi veroisen löytäisin. -JPmäki-

Nainen, silmääsi vinkkaat, hymyn hurmaavan väläytät. Sekoaa miespolo, tahtiisi tanssii tangot, sambakin lanteissaan taittuu. Elämänsä naistaan palvoo, muusta ei tiedä miespolo. Elää hän onneaan, elämänsä naista vain rakastaa. -JPmäki-

Elämän valo. Kirkkauttasi hohdat, valkoisilta hangilta puhtauttasi loistat. Lämmön tuot tullessasi, sulatat jään, ikiroudankin.

Silmäni suljen, tuomasi hehkun annan lävitseni tulla. Sydämeni henkiin herätät, sieluani kosketat, ikiunesta virkoan.

Ei ole kirkkauttasi kirkkaampaa päällä maan, ei taivaissakaan toista ihmistä kaltaistasi. Olet kevään valo, kesäntuoja. Sinun edessäsi silmäni suljen, herään eloon valossasi.

Päivä kaunis, lailla naisen kauniin mieltäni hyväilee. Myrskyää nainen, myrsky sille toiseksi jää, toisinaan. Kuuluu luontoon myrskysää osana sen elämää. Myrskyn jälkeen luontokin taas kukoistaa, silloin voi myös naista vain rakastaa. -JPmäki-

----

Naiselle, sinulle elämän tuojalle. Sinulle minä kirjoitan, sinä minua innoitat. Naiselle, olet sinä mielessäni, olet unissani. Sinua minä hengitän, sinusta minä elän.

Nainen, ovat päiväsi joskus oikukkaat, ei mies niistä silloin kiinni saa. Ei sinua aina voi ymmärtää maailmassa omassasi, minne mies ei koskaan löytää voi.

Nainen, sinua minä odotan, tiedän sinun tulevan luokse rakkauden, sitä janoten, siitä unelmoiden. Haaveesi sinulle ojennan itseni sinulle antaen, vain sinua, naista rakastaen. -JPmäki-

----

Nainen, ei ole vuodessa päiviäsi vain yksi vain. Nainen, heräävät
päivät kanssasi aamuisin ja valon tuotte pimeyteen, lämmön kylmyyteen.
Nainen, ilman sinua elämäni synkkä ja kylmä ois.

Nainen, kietoudut joskus aamu-usvaan koleaan, verhoat päivän pilviin
tummiin ja välkkyviin myös toisinaan, mutta ilman sinua ei elämässäni
koskaan valoa ja lämpöä olla vois.

Nainen, sinulle nämä sanani osoitan ne sisimmästäni kumpuaa. Nainen,
olet valoni, elämäni lähden ja jo kauneutesi heijastus sieluni salpaa
ja voin vain sinua rakastaa. -JPmäki-

----

Nainen, täytät sydämeni. Sen reunoihin nojaat.

Nainen, olet poissa. Sydämeni tyhjyyttään vain huokaa.

Nainen, sinulle sydämeni kuoret annan sen sisältö sinä olet. -JPmäki-

----

Naiselleni, sinua ehdoitta rakastan. Sinun oikkujasi siedän synkkinä päivinäsi, hetkinä räiskyvinä. Olet luonnonvoima arvaamaton, sinua silti rakastan.

Tiedän, ovat päivät kirkkaimmat kirkkaammat naiseutesi hehkussa. Miten elänkään noina päivinä, miten sinua rakastankaan niinä hetkinä.

Nainen, tunnen sinua. Räiskyt hetken, hehkut toisen. Tuot arkeen hehkusi sävyt kirjavat, jotka arjen harmautta värittävät.

Nainen, myrskysi kestän myrskyä myös rakastaen. En kaipaa vain naiseutesi hehkua. Sitä palvon sen keston hetken, ylistän naiseutesi arkea. Tiedän, sinua rakastan kaikissa sateenkaaren väreissä. -JPmäki-

----

Nainen, saat sieluni hymyyn. Sydämeni sinulle nauraa. Nauraa elämäniloaan, iloa tunteesta miten sinua rakastankaan. Miten sinua kaipaan ja odotan.

Nainen, ovat hetket ikuisuuksia, jotka pois luotani olet. Ovat hetket silmänräpäyksiä, jotka vieressäni olet. Ikuisuuksia odottaa jaksan vuoksi tuon silmänräpäyksen. Vuoksi sinun, naisen, sydämeni rakastetun. -JPmäki-

----

Nainen, sinua ikävöin. Pois luotani olet. Itseni tunnen, olen niin levoton. Mieleni hukkuu ikäväänsä ja yksinäisyys sielussani vaikeroi, sinua etsien.

Olet poissa on osa minua sinussa, naisessa niin jumalaisessa. Sydämeni sinua huutaa, huutaa toista puoltaan. Olen yksin vain osa minua. -JPmäki-

----

Nainen, tytär Eevan. Viettelet, pauloihin miehen saatat. Mettäsi janoten mies eteesi lankeaa sokeana, kuurona mies sinua hamuaa. Naista, Eevan tytärtä. -JPmäki-

----

Amor, enkelisiipinen sydämet luotaa, ne tunnistaa. Amor, enkelisiipinen sydämet yhdistää, toisiinsa liittää. Amor, enkelisiipinen sydämestä kahden yhden rakentaa. -JPmäki-

----

Muistan kesän, sen hehkusta nyt elän syksyn väriloistossa. Kuin unelmiani värit ovat nuo.

Kuljen läpi talven, sen jääkiteiden säihkyvien. Kuljen yli hohtavan valkeuden mieleni siinä puhdistaen. Unelmani yhä elävät nuo.

Kevään korvalla elän tulevan kesän hehkusta haaveillen. Niihin kietoudun. Ovatko totta unelmani nuo. -Jpmäki-

----

Syystaivaan sävy seesteinen. Kunpa mieleni voisi olla noin puhtaan sininen.

Levoton olen. On tuo taivas vieras vielä minulle. En sen puhtautta näe. Näen mielessäni sen kauneuden, sitä etsin taivaalle tähyillen.

Sinisen taivaan alla kuljen. Kuljen sinua etsien. Naista, sinua rakastaen alla taivaan niin sinisen. – Jpmäki –

----

Sielujen kumppanuus

Tähdissä synnyit, keijupölyn tuomana saavuit. Elämisen riemua puhkut, elämän iloa uhkut. Säbäkentällä osamme myös saamme, ilon tirskahdukset sydämiimme kun kannat. - JPmäki -

----

Tähdissä syntynyt, keijupölyssä luoksemme saapunut. Valona, elämänilosta arjen harmaan väreiksi muutat. Naurusi, heleä, hymyn suupieliin aina nostaa. Ei tylsyys silloin mieltä paina. Olet olemassa hyvyyttä luomas. - JPmäki -

----

Tähden lennolla, alle tähtien saavuit. Hymy kulki mukanasi, ilo seurasi matkakumppaninasi. Heidät toit, syntymälahjasi meille jaoit syntymäsi hetkellä. -JPMäki-

----
Heräsi sydämeni nukkuva. Kuin kuollut jo sen luulin olevan. Unohtanut olin värien kirjon, vain harmaat sävyt totta olivat.

Voiko ihminen olla noin elävä, värien kirkkaiden kirjoma. Sateenkaaren värit hehkuvat rinnallasi ovat niin haaleat.

Tunnen, sydämeni hehkun sinä virität. Sinusta syttyy sydämeni roihu polttava, elämää janoava. Sen lämmöstä tunnen, olen hereillä ja osa elämän väriloistoa.

Sinulle, kuin värien jumalatar, olet elämän kuva niin loistava. Hehkut elämää omana itsenäsi. Sinusta huokuu elävyys ihmisen kuvana.

Tiedän, sinua ei omistaa voi. Ei kahlita naiseutesi loistoa. Sinuuttasi vain rakastaa voi ja riemuita olemassa oloasi. Herätät sydämet nukkuvat jotka jo kuolleina olivat. - JPmäki -

----

Missä kuljenkin, kuljet sinä kanssani aamuhämärästä päivän kirkkauteen, kohti illan hämyä ja yön syleilyä pehmeä. Yössä, jossa sielunkumppanit yksinäisyyden toisistaan karkoittaa ja synkän pimeyden kirkkaudekseen voittaa.

Kuljet jossakin, sen tiedän ja sinun luoksesi lentäisin yli merten ja vuorten, läpi aavikoiden vaeltaisin, tieni sademetsän tiheikön lävitse raivaisin sielujemme tähden yhteisen, jos tietäisin missä kuljet sielujemme kumppanuutta etsien.

Kulkenut olen taipaleita monia yhä sinua etsien ja uskoen, hymyilee vielä sydämeni sinulle sydämesi hymyä minulle, kenties jo huomenna täyttyy sielujemme ykseys toisistamme riemuiten kuin on tarkoitettu jo aikojen alusta ikuisuuteen. Ja ketään, paitsi sinua, ei sieluni voisi rakastaa päällä maan. - JPmäki -

----

Tähtenä taivaalla tuikit, tuikit sydämeeni valoa sen valaisten. En yössäni yksin kulje.

Olen sydämessäni, jo aikojen alusta olet minussa ollut. Sydämessäni sinua vaalin, odottaen ja kaivaten. Tulisit jo kotiisi matkaltasi.

Sinut kotiin jo hakisin, ikävän väkevyydellä luoksesi tulisin. Yli merten, vuorten, läpi aavikoiden paahteen luoksesi matkaisin. Ei olisi kolkkaa päällä maan minne en vuoksesi tulisi.

Olet jossain, sen tiedän. Taivaan tähtiin katson, niiden kutsua kuulen. Toivon, viestin niiden ymmärrän, sen sävelen oikean kuulen. En kuurona, en sokeana kulje.

Ohi lipuu hetki hetken. On ikuisuus vain lyhyt tovi sävelessä oikeassa, siinä ainoassa duetossa, sovituksessa kahden sydämen yhteisen.

Katson ylös taivaaseen. Tähden tähdistä mielessäni nään. Näen sen kirkkauden, siitä unelmoin. Sen valossa kylven hymyillen. Tiedän, olet jossakin ja unelman yhteisen vielä elämme alla tähtien. -JPmäki-

----

Sinulle, ikuisuudelle, sykkiin sydämeni tunteeseen pakahtuen. Tunteeseen niin polttavaan, joka satuttaa ja sieluani korventaa.

En tuskaa tunne, eivät kyyneleet kivusta kerro, eivät surua verhoa. Sykkiin sydämeni sinulle, naiselle sydämeni puoliskolle. Sinua vain rakastan. Huutaa sydämeni nimeäsi, kaipaa sieluni sieluasi kun vierestäni poissa oot.

Tiedän, olet aina lähelläni. Yhteisen taivaan jaamme, samaa ilmaa hengitämme. Olet sisimmässäni, syntymästäni saakka ollut. Sinut siellä tunnen. Kuin pisara purossa, solisee vesi uomassa luoman virraten elämän joissa täyttymykseen, mereen yhteiseen. -JPmäki-

----

Nainen, kauneutesi edessä kellun, sen virrassa kuljen. Soljuu virta läpi kivien, syöksyen koskiin kuohuviin, karikoihin virran.

Nainen, kauneutesi edessä kellun, sen virrassa kuljen. Kuljen kanssasi jälkeen kivien, koskien kuohuvien, karikoiden kolhut kestäen.

Nainen, kauneutesi edessä kellun, sen virrassa kuljen. Etsin uomaa yhteistä, kahden puron luomaa. Sen elämän virrassa kuljen. -JPmäki-

---

Sydämen ääni, hellivä kuiskaus pehmeä tai huuto sielua raastava. Sitä ymmärtää tahtoisi jokainen, ääntä oman sydämen.

Ei ole aina ymmärrys sama, mielen ja sydämen. Sydämen ääntä voi pelätä vavisten tai elää sitä ylistäen. Voi mieli paeta ääntä sydämen kauhusta laukaten tai kirmata kohti säveliä sydämen, sielussaan riemuiten.

Ken uskaltaa seurata ääntä sydämen, löytää hän sieltä autuuden. Ken pakenee sydämen ääntä vavisten, hukuttaa mielensä tyhjyyteen.

Sinulle, sydämensi kuulija, olet elämän kantaja. - JPmäki -

----

Sydämet. Toisiaan etsivät, toisensa tuntevat. Sydämet. Kaksi yksinäistä toisiaan täydentävät. Sydämet. Ovat äänet yhteiset, kaksi sydäntä on kuin yksi. - JPmaki

----

Tunne vahva, tunne vahvin.

Miten se pelottaa ja sielua korventaa. Tuo tunne, elämän voima.

Miten se sykähdyttää ja rikkoutuneen sielun virvoittaa. Tuo tunne, elämän voima.

Särkyy vahvin mielikin edessä sen. Sen kadotessa ja sydämen särkyessä. Tuosta tunteesta, elämän voimasta.

Ken sen kerran tuntea saa, uudestaan voi löytää sen. Tuon tunteen, elämän voiman.

Kelluu elämämme kohtalon viemänä, tuosta tunteesta. Miten osaisimme elää elämän voimasta, kohtalomme itse valiten. - JPmäki -

----

Kevään valo valon sydämeen tuo. Valo tuo tuo odotuksen sieluun, sen sopukoita valaisee kesää odottaen. Sen elämästä jo riemuiten.

Herää mieli, sydän sen herättää, ja mielen harmauden karkoittaa. Sydän voitostaan riemuiten mielen virittää, kesän odotukseen johdattaa.

Kesä, mitä se tuokaan mukanaan? Sydänten sykettä ja elämisen riemukulkua. Patoutuneet tunteet kuin menneen talven jäät se murtaa, jo kevään korvalla niitä sulattaa.

Voisiko ihmisen mieli olla kuin kesä ikuinen? Lämmin ja vain elämää ruokkiva. Kuuluu elämään vuodenaikoja silti kaikkia. Mieli löytää voi kesähetken parhaimman keskellä talven pimeyttä, tuiskua jäätävää kuin ikiroudan keskikesän helteissä. - JPmäki -

Vuoden vaihteeseen ja vuodenaikoina

Kevät tuo tullessaan aina valon mukanaan. Hohteen tuo se hangille, lämmön sen pinnalle. Väistyä talven kinokset jo joutavat. Kevät tuo pikkupurot niiden alle. Katoaa lumikansi, hupenevat riitteet lampien. Heräävät metsäpälvet etelän rintehillä, valtaavat pian korpisalotkin.

Päättyy salomaiden otson uni, suihkivat teeret neva-aavoilla. Naksuu keväässä ukkometson kutsu. Valo se jatkaa voittokulkuaan, lentävät linnut pohjolaan kesää tuoden. Kohisevat purot pienet, kosken lailla kuohuen. Luomat sirot joen lailla ärjyvät kevään voimaa puhkuvat. Lentoon kevät kesää kohti peipon siivin kiitää, kukkuu pian käki kuusikossa.

Kevät, sinua odotan, olet tulossa. Otson lailla herään unesta, talvihorrosta. Taivaalle katson aamuin illoin ja päiviä lasken, koska luonani olet, avosylin sinut vastaanotan. Tuntea jo tahdon sylisi lämmön omakseni saada. Kohti kesää kevään sylissä kuljen. Kevät, sinua odotan, olen tässä. – Jpmäki – 3.3.2016

---

Väistyy pimeys, hämäryys aamun hämyksi muuttuu. Herää päivä aiemmin, käy levolle myöhemmin. Sammuvat yön kirkkaat tähtivyöt, yön mustuus harmaaksi haalenee. Herää ihminen myös päiviin hymyileviin, virittyy mielensä uusiin aatoksiin.

On kevät täynnä odotusta, joskus pelkkää mielen riemukulkua. Unohtuvat jo talven synkkyydet, mitä olivatkaan ne syksyn märkyydet. Keväässä on hyvä kirmata, kohti kesää laukata ilman huolta ja murhetta.

Hyvä olisi hetki pysähtyä ja muistella sitä syksyn surkeutta, menneen talven ankeutta. Nähdä myös syksyn kauneutta, värikirjossaan moninaista. Muistaa talven raikkautta, tähtiöiden kirkkautta ja lumihankien puhtautta. Ymmärtää luonnon kulkua ja nähdä oma itsensä osana tätä kaikkeutta. – Jpmäki –

---

Joulunodotus, juhla verraton, pikkujoulu aivan hulvaton. Pukin tontut ne työnsä unohtaa, juhlahumussa silmänsä ummistaa.

Eivät kuule korvat tonttujen riekkaa nyt ihmisten. Fiestassaan monihuuruisen kulkee ihmislapsi sokeana hapuillen.

Aamu illan jälkeen ihmisjuhlien. Kirjaa tonttu nyt kirjaansa kunnon kohmeisen, päätän pyörittäen. -JPmäki-

----

Sinulle, ystäväni. Nöyrä kiitos vuodesta menneestä. Sen iloista jaetuista, sen suruista yhdessä eletyistä.

Sinulle, ystäväni. Tuokoon uusi vuosi sinulle vuoden parhaimman. Täynnä elämisen riemua, päiviä murheettomia ja jaettua iloa ilman kateutta.

Sinulle, ystäväni. Sydämeni avaan yhä uudelleen, sen kanssasi jaan. Olet lähelläni, tunnen sen. Olen lähelläsi, tiedät sen.

Me, ystäväni. Rakennamme yhdessä uuden huomisen, eilistäkin paremman. – JPmäki -

----

Meni vuosi, hassu sellainen. On edessä vuodenvaihde ihmeellinen. Kinkut syöty on, on ahmittu jouluruokaa vyötä löysäten. Välipäivät menneet on peilikuvaan tuijottaen. Ei riitä enää vyö, se kun lyhentynyt on.

Tuo uusi vuosi ajatuksen niin ihmeellisen. Liikkumaan on luotu pieni ihminen. Kas, lupaus helppo nyt tehdä on. Lenkkarit jalkaan laitan riemuiten ja jumppapukuun ahtaan kropan paisuneen.

Räiskyy uusi vuosi taivaalla välähdellen. Paukkuu pihoilla lupaukset rintoja takoen. Sihijuoma hölskyy kupeissa pitkäjalkaisten, snapsit terävät ohjaavat lupausta pyhien.

Uusi vuosi, alkuun vähän kohmeloinen. Muistuu mieleen eilinen, lupaukset käsi koholla vannoen. Tammikuu tipaton edessä on, se myös luvattu on. Vaan täytyykö lupaukset eilisten? – JPmäki -

----

Joulunaikaan.

Väistyy nyt pimeys, häipyy mielen koleus valon voittoon, joulunaikaan, sen taikaan. Ei haittaa ulkona sade vihmova, ei maa syksyisen musta ja kolea, vaan häipyvät nuo joulunaikaan, sen taikaan.

Hiljenny mieleesi, sen syvyyteen pysähdy ja löydät itsesi. Läydät myös omat läheisesi, kaikki rakkaat ystäväsi joulunajassa, sen taiassa. -JPmäki-

----

Narskuu lumi kintereissä, nipistää halla poskipäitä. Mielen ne virittää, kohti joulua johdattaa. Joulua, ihmisten juhlaa, yltäkylläistä elämää. Hetken unohdusta myös elämän karuudesta. -JPmäki-

----

Joulu, riemua lasten ja lastenmielisten. Iloa lahjoista monista, myös yhdessä olosta.

Iloitse, ihmislapsi, huolesi nurkkaan heitä. Ei ilo, ei riemu ole kiinni mammonasta, ei teoista suurista, lahjoista runsaista.

Jouluriemu, sen mieleesi anna tulla lailla pienten lasten silmät säihkyen. Ota vastaan jouluriemu sädehtien arjen huolet unohtaen. -JPmäki-

----

Uuteen Vuoteen

Vuosi nykyinen kohta entinen on, elämänä elettynä omine suruineen ja iloineen, monikirjavine muistoineen. Eletty aika hyvä muistaa on, mut surut pois pyyhkien, kyyneleet ikävät kuivaten hyväillen muistoja eläviä, niitä hymyileviä.

Niin uuteen vuoteen matkataan, eilisen muistoin, huomisen unelmin toivoen. Toisi uusi vuosi värit kirkkaammat, harmaat päivätkin haaleammin. Iloa uutta tuoden mukanaan, haaveita elämättömiä eläen eilistä peilaten, siitä hyvän vaalien vuoksi uuden vuoden tulevan, mennyttä kirkkaamman. -JPmäki-

-----

Lyhyitä aatoksia

Unelmat ovat kuin pisarat. Pisaroista purot syntyvät, joista meret täyttyvät. -JPmäki-

Aamu, kirjoittamaton päivä. -JPmäki-

Päivät kirjoittavat itsestään elämämme kirjan. -JPmäki-

Yö peittelee eilisen huomisen edestä. -JPmäki-

Opi viisautta, ymmärrä ihmisyyttä niin kuljet oikeudenmukaisuuden tiellä. -JPmäki-

Huomenna, elämäni päivänä. En eilistä siinä muista, en surua sinne kanna. Katson huomiseen. Olet minun. – Jpmäki-

Syksyn värit hehkuvat haaveiden kirjosta. - JPmäki -

Ystävyys on kuin virheetön timantti. Elämän täydelliseksi hioma. - JPmäki -

Joulurauhaa, ripaus sen taikaa myös arjen aikaan. -JPmäki-

----

Jaettua surua

Niin nukkui pois läheisemme herätäkseen elämään uuteen luona Luojamme. - JPmäki -

----

Synnyit sukuusi, poika pieni. Matkasi ikuisuuteen poika toinen. Sinulla, poika pieni, edessäsi on matka vielä kirjoittamaton.

Poika toinen, matkannut on läpi elämän kirjon. Väsynyt on, poika toinen, nukkunut pois on. Jätti taaksensa elämänsä kirjan.

Sinä, poika pieni, pojan toisen kirjan sivun viimeisen kirjaat. Yhdessä, surumme ikävämme sanat sinne painaa. Kyyneleet sinetöi, pojan toisen kirjan sulkee.

Mene rauhassa, poika toinen, luo Jumalan kulje. Elämäsi taltioitu on, jatkuu se kohti huomista. Olet elävä, poika toinen, sukusi kirjassa, kuin olet taivaan kodissa. – JPMäki-

----

Ei ole ajatuksia, ei ole sanoja. En löydä selitystä, en koe ymmärrystä. Sinä, ystävä rakas, kaipaus sinusta surussani läsnä on. Niin tänään, myös huomenna, surutyön virrassa kuljen.

Emme aikaamme tiedä, sen tiedän. Aavistaa joskus aikaa voimme. Sinut, rakas ystävä, ylös äkisti nostettiin, syleistämme riistettiin. Emme usko, olet pois mennyt. Olet silti, ikiuneen nukkunut.

En tiedä miksi siipesi taivaansinen taakse vei. Sen tiedän, kuljemme elämäntuulen vieminä, sen suuntaan emme vaikuttaa voi.

Ei ole suruni mitään puolison ja veljiesi surussa, ei mitään äitisi tuskassa. Isän, puolison olette matkaan jo saattaneet. Nyt sinä, ystävä rakas, isäsi luokse matkaat.

On hän sinua vastassa, ystävä rakas, missä ei kipua, tuskaa enää tunneta. Surua, voiko sitä taivaassa olla, surua taaksejääneiden läheisten tuskasta.

Elämäntuuli sinut vei, olet läsnä mieltemme muistoissa. Emme sinua koskea voi, emme enää halata ja lämpöäsi tuntea. Emme kuulla nauruasi, emme kokea hymyäsi.

Sinut silti tunnemme, sydämissämme kannamme. Olet aina osa meitä, ystävä rakas, missä ikinä kuljemme. -JPMäki-

----

Enkeleinä syntyvät lahjat rakkauden siivittämät. Pukee heitä, syntyneitä, viattomuus. Puhkeavat he lapsuudestaan nupulle, elämänilon siivittämänä, valmiina kukoistamaan kuin kauneimmat kedon kukat kirkkaimmat. Lapset nuo vastasyntyneet heijastavat valoa enkelten. Heihin katsovat vanhempansa hohdetta syntyneen elämisen voimaa rakastaen.

Minne katoaa viattomuus vastasyntyneen? Miksi yksi viattomuutta kruunaa ja toinen hyvyydessä kylpee? Miksi kolmas oikein valita osaa, hyvän ja pahan erottaa? Mikä kaiken kauniin karkottaa? On aina joku, joka on sielultaan kadonnut, itseltään hukkunut. Miksi yksi saa elämänsä kukoistaa ja toisen on hiivuttava pois ennen kukkaan puhkeamistaan? Onko kolmannen kohtalo kadota syviin vesiin synkimpiin?

Ei ihminen kaikkea ymmärtää voi, ei selittää tekoja kauheita.

Ei elämässä voi huomista oikein edes aavistaa, ei valmistaa itseään tulevaan hyvään tai pahaan. Täyttää tyhjyys toisinaan mielen kaikesta kauniista tyhjyys ne syrjäyttää. Vain suru on toveri sen. Taustalla, valmiina tyhjyyden täyttämään, odottaa se vain omaa vuoroaan.

Enkeleinä syntyvät lahjat rakkauden siivittämät. Enkelinä jatkaa yksi elämäänsä luona enkelten. Toista ei voi ymmärtää, langenneen tekoja käsittämään ei riitä siihen mieli ihmisen. On langenneesta suru niin monin kertainen. Oli hän syntyjään enkeli itsekin. –JPmäki –

----

Putoavat lehdet, muistoja kesästä nyt kuolevasta. Varisevat lehdet väreissään kesää ylistäen, kuollessaan hiljaa putoillen syysauringon valossa, kesäisessä.

Lehti lehdeltä lehdet karisevat, karikkeeseen leijaillen vasten maata lepoon käyvät. Odottaen, herättää kevät kesän vihreyden, lämmön hellivän. Nousten kukoistukseen uuteen, elämää ylistäen.

On elämä ihmisen kuin puun lehti kesäinen. Nuoruuden kevät kukoistavaan kesään vieden, elämästä riemuiten. Hiipuen syksyn lehden lailla omaa kiertoaan alas karisten, muistoja kesästä kantaen.

Tuo talvi pimeyden ja kylmyyden. Maan povessa lehti lepää odottaen. Tulee kesä aina elämää tuoden, pimeyden voittaen, kylmyyden pois vieden. On elämä kiertokulkua elämän. -JPmäki-

----

Lapseni, rakkaimpani. Katson sinua surusi nään ja tuskasi tunnen. Lohdun sinulle tahtoisin antaa ja hymyn mieleesi tuoda, valoisan.

Suru ihmisten osa on vuoksi ihmisyyden ja niiden poismenneiden, jotka kutsun saa taivaankaaren taa.

Anna surun tulla, lapseni. Kyynelten virrata tulvien. Ne surua puhdistaa ja mieltä surevaa helpottaa.

Ethän kuitenkaan, lapseni, huku surusi kyyneliin. Elämä edessäsi on ja minä elän sinussa aina aikojen taa.

Käy silti luonani surutyössäsi. Sinulle, lapseni, sylini suon. Muistoissasi itsesi tunnet sylissäni vailla huolia ja elämän murheita.

Tuo uusi aamu päivän mukanaan. Päivän, jossa suru on kuin kaipaus ja ikävä. Kerrot, lapseni, lapsillesi minusta ja elän heissä kuten sinussa. -JPmäki-

---

Kaunis hetki ja olit siinä. Lensit sydämeeni, sen valtasit. Vaikka olit vielä haave niin kaunis.

Kaunis päivä toisia toi. Pesän sydämeeni haavepäivät loi. Et ollut pelkkä haave niin kaunis.

Putosi taivas, hävisi maa päivään mustimpaan. En milloinkaan sinua syliini saa, en sinua voi koskaan lohduttaa.

Lohdun minulle taivas suo. Luo enkelten ajatukseni luon. Elät minussa kaunis haave tuo. – JPmäki -

----

Enkelilapsi

Enkelilapsi, siivet selkääsi sait, taivaaseen, sen sineen kohosit. Et nähdä voinut valoa ihmisten päällä maan, mutta Luojan kirkkauden osaksesi sait.

Enkelilapsi, itkien sinut saatamme, mielemme täynnä murhetta on. Matkaat niin hennoin siivin, on surumme lohduton.

Enkelilapsi, lennä luokse kaltaistesi, vartu kanssa enkelten vailla murhetta, ilman surua ihmisten. Suru vain meille jää, olet osa meitäkin luona enkelten, enkelilasten kanssa eläen, luona Jumalan kirkkauden. -JPmäki-