Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
272829303112

RSS

 Kuninkaan valinta
01.12.2017 18:52

ESIPUHE

Kuninkaan valinta on kertomus nuorukaisesta, joka syntyi esikoisena ja jota oli koulittu kuninkaaksi syntymästään alkaen. Johannes Matteus Adam ei koskaan ollut kokenut kuninkuutta tulevaisuudekseen. Varhaisnuoruus tuntui loppuvan rippikouluikään ja kuninkaaksi valmistautuminen alkaisi täysipäiväisesti siitä.

Nuorukaisen mieleen nousi pienen lapsen ajatus isoäitinsä todetessa Johanneksesta tulevan hyvä kuningas ja suuri sotilas. Johannes, silloin pieni poika oli mielessään pysähtynyt ja pohtinut.  Ei minusta kuningasta tule, tai sotilasta, mutta Jumalan sotilas minusta voi tulla. Prinssi oli omaksunut kristillisen arvomaailman ja koki tulevaisuutensa olevan kirkon ja kansan parissa, ei niinkään kruunun ja hovin.

Nuoren prinssin maailma tuntui järkkyvän joutuessaan todistamaan kirkon oppien vastaista toimintaa taholta, jota oli pitänyt arvossa ja esikuvanaan. Uskonsa koki kolauksen, johon ei ollut valmistautunut. Tulevien vuosien ohjattu kouluttautuminen, ilmoitus tulevan puolison etsimisen alkaneen ja elämänsä olevan täysin ulkopuolisten ihmisten ohjaama ajoivat prinssin etsimään omaa kohtaloaan.

Matkansa alkoi Iku –hevonen seurana tuntemattomaan, joka ohjasi prinssin valintoja omien valintojen,  sattuman ja kohtalon johdattamina. Matka toi mukanaan ystävyyttä, lojaalisuutta, ihmisten raadollisuutta ja omien valintojen taakkaa. Prinssi löysi itsestä hyviä puolia, joita tiesi itsellä olevan, mutta myös piirteitä, joita ei olisi halunnut itsellä olevan. Nuorukaisen seksuaalisuus oli herännyt ripin kynnyksellä, joka toi mukanaan myös hämmentyneisyyttä.

Matkansa johti paikasta ja tapahtumasta toiseen. Oppineisuutensa toi arvostusta ja sotilastaidon osaamisella oli oma merkityksensä matkansa etenemiseen. Mieltään painoi koti-ikävä, jossa äidillään, kuningatar Eleonooralla oli iso rooli. Uusien asioiden omaksuminen ja jatkuva uteliaisuus kantoivat ikävää enemmän.

Tämä tarina on nuorukaisen matkakertomus, joka kirjoitti itsensä. Adam, kuten prinssi itseään kutsui, löysi tavallisesta arjesta vapautta, jota ei koskaan ollut kokenut. Hän löysi rakkautta ja vilpittömyyttä, joka oli veriperinnön kaltainen, jopa enemmän. Hän kohtasi myös tuskaa, jota ihmisyys tuo mukanaan.

Prinssi Johannes Matteus Adam ei lähtiessään osannut kuvitella, minne matkansa ensimmäinen etappi hänet veisi.

 

 

 


( Päivitetty: 20.05.2018 02:46 )

Kommentoi



 Riimivirityksiä I
22.09.2013 17:26 | Jukka Parkkamäki

Naistenpäivän sanoja.

Nyt on päivä naisten, päivä kauneuden, päivä jumalattarien. Sinulle ruusun kauneimman ojentaa tahtoisin, jos vain kauneutesi veroisen löytäisin. -JPmäki-

----

Nainen, silmääsi vinkkaat, hymyn hurmaavan väläytät. Sekoaa miespolo, tahtiisi tanssii tangot, sambakin lanteissaan taittuu. Elämänsä naistaan palvoo, muusta ei tiedä miespolo. Elää hän onneaan, elämänsä naista vain rakastaa. -JPmäki-

---

Elämän valo. Kirkkauttasi hohdat, valkoisilta hangilta puhtauttasi loistat. Lämmön tuot tullessasi, sulatat jään, ikiroudankin.

Silmäni suljen, tuomasi hehkun annan lävitseni tulla. Sydämeni henkiin herätät, sieluani kosketat, ikiunesta virkoan.

Ei ole kirkkauttasi kirkkaampaa päällä maan, ei taivaissakaan toista ihmistä kaltaistasi. Olet kevään valo, kesäntuoja. Sinun edessäsi silmäni suljen, herään eloon valossasi.

Nainen, olet elämän valo.  – Jpmäki –

---

Päivä kaunis, lailla naisen kauniin mieltäni hyväilee. Myrskyää nainen, myrsky sille toiseksi jää, toisinaan. Kuuluu luontoon myrskysää osana sen elämää. Myrskyn jälkeen luontokin taas kukoistaa, silloin voi myös naista vain rakastaa. -JPmäki-
----
Naiselle, sinulle elämän tuojalle. Sinulle minä kirjoitan, sinä minua innoitat. Naiselle, olet sinä mielessäni, olet unissani. Sinua minä hengitän, sinusta minä elän.

Nainen, ovat päiväsi joskus oikukkaat, ei mies niistä silloin kiinni saa. Ei sinua aina voi ymmärtää  maailmassa omassasi, minne mies ei koskaan löytää voi.

Nainen, sinua minä odotan, tiedän sinun tulevan luokse rakkauden, sitä janoten, siitä unelmoiden. Haaveesi sinulle ojennan itseni sinulle antaen, vain sinua, naista rakastaen. -JPmäki-

----

Nainen, ei ole vuodessa päiviäsi vain yksi vain. Nainen, heräävät
päivät kanssasi aamuisin ja valon tuotte pimeyteen, lämmön kylmyyteen.
Nainen, ilman sinua elämäni synkkä ja kylmä ois.

Nainen, kietoudut joskus aamu-usvaan koleaan, verhoat päivän pilviin
tummiin ja välkkyviin myös toisinaan, mutta ilman sinua ei elämässäni
koskaan valoa ja lämpöä olla vois.

Nainen, sinulle nämä sanani osoitan ne sisimmästäni kumpuaa. Nainen,
olet valoni, elämäni lähden ja jo kauneutesi heijastus sieluni salpaa
ja voin vain sinua rakastaa. -JPmäki-

----

Nainen, täytät sydämeni. Sen reunoihin nojaat.

Nainen, olet poissa. Sydämeni tyhjyyttään vain huokaa.

Nainen, sinulle sydämeni kuoret annan sen sisältö sinä olet. -JPmäki-

----

Naiselleni, sinua ehdoitta rakastan. Sinun oikkujasi siedän synkkinä päivinäsi, hetkinä räiskyvinä. Olet luonnonvoima arvaamaton, sinua silti rakastan.

Tiedän, ovat päivät kirkkaimmat kirkkaammat naiseutesi hehkussa. Miten elänkään noina päivinä, miten sinua rakastankaan niinä hetkinä.

Nainen, tunnen sinua. Räiskyt hetken, hehkut toisen. Tuot arkeen hehkusi sävyt kirjavat, jotka arjen harmautta värittävät.

Nainen, myrskysi kestän myrskyä myös rakastaen. En kaipaa vain naiseutesi hehkua. Sitä palvon sen keston hetken, ylistän naiseutesi arkea. Tiedän, sinua rakastan kaikissa sateenkaaren väreissä. -JPmäki-

----

Nainen, saat sieluni hymyyn. Sydämeni sinulle nauraa. Nauraa elämäniloaan, iloa tunteesta miten sinua rakastankaan. Miten sinua kaipaan ja odotan.

Nainen, ovat hetket ikuisuuksia, jotka pois luotani olet. Ovat hetket silmänräpäyksiä, jotka vieressäni olet. Ikuisuuksia odottaa jaksan vuoksi tuon silmänräpäyksen. Vuoksi sinun, naisen, sydämeni rakastetun. -JPmäki-

----

Nainen, sinua ikävöin. Pois luotani olet. Itseni tunnen, olen niin levoton. Mieleni hukkuu ikäväänsä ja yksinäisyys sielussani vaikeroi, sinua etsien.

Olet poissa on osa minua sinussa, naisessa niin jumalaisessa. Sydämeni sinua huutaa, huutaa toista puoltaan. Olen yksin vain osa minua. -JPmäki-

----

Nainen, tytär Eevan. Viettelet, pauloihin miehen saatat. Mettäsi janoten mies eteesi lankeaa sokeana, kuurona mies sinua hamuaa. Naista, Eevan tytärtä. -JPmäki-

----

Amor, enkelisiipinen sydämet luotaa, ne tunnistaa. Amor, enkelisiipinen sydämet yhdistää, toisiinsa liittää. Amor, enkelisiipinen sydämestä kahden yhden rakentaa. -JPmäki-

----

Muistan kesän, sen hehkusta nyt elän syksyn väriloistossa. Kuin unelmiani värit ovat nuo.

Kuljen läpi talven, sen jääkiteiden säihkyvien. Kuljen yli hohtavan valkeuden mieleni siinä puhdistaen. Unelmani yhä elävät nuo.

Kevään korvalla elän tulevan kesän hehkusta haaveillen. Niihin kietoudun. Ovatko totta unelmani nuo. -Jpmäki-

----

Syystaivaan sävy seesteinen. Kunpa mieleni voisi olla noin puhtaan sininen.

Levoton olen. On tuo taivas vieras vielä minulle. En sen puhtautta näe. Näen mielessäni sen kauneuden, sitä etsin taivaalle tähyillen.

Sinisen taivaan alla kuljen. Kuljen sinua etsien. Naista, sinua rakastaen alla taivaan niin sinisen.  – Jpmäki –

----

Sielujen kumppanuus

 

Tähdissä synnyit, keijupölyn tuomana saavuit. Elämisen riemua puhkut, elämän iloa uhkut. Säbäkentällä osamme myös saamme, ilon tirskahdukset sydämiimme kun kannat. - JPmäki -

----

Tähdissä syntynyt, keijupölyssä luoksemme saapunut. Valona, elämänilosta arjen harmaan väreiksi muutat. Naurusi, heleä, hymyn suupieliin aina nostaa. Ei tylsyys silloin mieltä paina. Olet olemassa hyvyyttä luomas. - JPmäki -

----

Tähden lennolla, alle tähtien saavuit. Hymy kulki mukanasi, ilo seurasi matkakumppaninasi. Heidät toit, syntymälahjasi meille jaoit syntymäsi hetkellä. -JPMäki-

----
Heräsi sydämeni nukkuva. Kuin kuollut jo sen luulin olevan. Unohtanut olin värien kirjon, vain harmaat sävyt totta olivat.

Voiko ihminen olla noin elävä, värien kirkkaiden kirjoma. Sateenkaaren värit hehkuvat rinnallasi ovat niin haaleat.

Tunnen, sydämeni hehkun sinä virität. Sinusta syttyy sydämeni roihu polttava, elämää janoava. Sen lämmöstä tunnen, olen hereillä ja osa elämän väriloistoa.

Sinulle, kuin värien jumalatar, olet elämän kuva niin loistava. Hehkut elämää omana itsenäsi. Sinusta huokuu elävyys ihmisen kuvana.

Tiedän, sinua ei omistaa voi. Ei kahlita naiseutesi loistoa. Sinuuttasi vain rakastaa voi ja riemuita olemassa oloasi. Herätät sydämet nukkuvat jotka jo kuolleina olivat. - JPmäki -

----

Missä kuljenkin, kuljet sinä kanssani aamuhämärästä päivän kirkkauteen, kohti illan hämyä ja yön syleilyä pehmeä. Yössä, jossa sielunkumppanit yksinäisyyden toisistaan karkoittaa ja synkän pimeyden kirkkaudekseen voittaa.

Kuljet jossakin, sen tiedän ja sinun luoksesi lentäisin yli merten ja vuorten, läpi aavikoiden vaeltaisin, tieni sademetsän tiheikön lävitse raivaisin sielujemme tähden yhteisen, jos tietäisin missä kuljet sielujemme kumppanuutta etsien.

Kulkenut olen taipaleita monia yhä sinua etsien ja uskoen, hymyilee vielä sydämeni sinulle sydämesi hymyä minulle, kenties jo huomenna täyttyy sielujemme ykseys toisistamme riemuiten kuin on tarkoitettu jo aikojen alusta ikuisuuteen. Ja ketään, paitsi sinua, ei sieluni voisi rakastaa päällä maan. - JPmäki -

----

Tähtenä taivaalla tuikit, tuikit sydämeeni valoa sen valaisten. En yössäni yksin kulje.

Olen sydämessäni, jo aikojen alusta olet minussa ollut. Sydämessäni sinua vaalin, odottaen ja kaivaten. Tulisit jo kotiisi matkaltasi.

Sinut kotiin jo hakisin, ikävän väkevyydellä luoksesi tulisin. Yli merten, vuorten, läpi aavikoiden paahteen luoksesi matkaisin. Ei olisi kolkkaa päällä maan minne en vuoksesi tulisi.

Olet jossain, sen tiedän. Taivaan tähtiin katson, niiden kutsua kuulen. Toivon, viestin niiden ymmärrän, sen sävelen oikean kuulen. En kuurona, en sokeana kulje.

Ohi lipuu hetki hetken. On ikuisuus vain lyhyt tovi sävelessä oikeassa, siinä ainoassa duetossa, sovituksessa kahden sydämen yhteisen.

Katson ylös taivaaseen. Tähden tähdistä mielessäni nään. Näen sen kirkkauden, siitä unelmoin. Sen valossa kylven hymyillen. Tiedän, olet jossakin ja unelman yhteisen vielä elämme alla tähtien. -JPmäki-

----

Sinulle, ikuisuudelle, sykkiin sydämeni tunteeseen pakahtuen. Tunteeseen niin polttavaan, joka satuttaa ja sieluani korventaa.

En tuskaa tunne, eivät kyyneleet kivusta kerro, eivät surua verhoa. Sykkiin sydämeni sinulle, naiselle sydämeni puoliskolle. Sinua vain rakastan. Huutaa sydämeni nimeäsi, kaipaa sieluni sieluasi kun vierestäni poissa oot.

Tiedän, olet aina lähelläni. Yhteisen taivaan jaamme, samaa ilmaa hengitämme. Olet sisimmässäni, syntymästäni saakka ollut. Sinut siellä tunnen. Kuin pisara purossa, solisee vesi uomassa luoman virraten elämän joissa täyttymykseen, mereen yhteiseen. -JPmäki-

----

Nainen, kauneutesi edessä kellun, sen virrassa kuljen. Soljuu virta läpi kivien, syöksyen koskiin kuohuviin, karikoihin virran.

Nainen, kauneutesi edessä kellun, sen virrassa kuljen. Kuljen kanssasi jälkeen kivien, koskien kuohuvien, karikoiden kolhut kestäen.

Nainen, kauneutesi edessä kellun, sen virrassa kuljen. Etsin uomaa yhteistä, kahden puron luomaa. Sen elämän virrassa kuljen. -JPmäki-

---

Sydämen ääni, hellivä kuiskaus pehmeä tai huuto sielua raastava. Sitä ymmärtää tahtoisi jokainen, ääntä oman sydämen.

Ei ole aina ymmärrys sama, mielen ja sydämen. Sydämen ääntä voi pelätä vavisten tai elää sitä ylistäen. Voi mieli paeta ääntä sydämen kauhusta laukaten tai kirmata kohti säveliä sydämen, sielussaan riemuiten.

Ken uskaltaa seurata ääntä sydämen, löytää hän sieltä autuuden. Ken pakenee sydämen ääntä vavisten, hukuttaa mielensä tyhjyyteen.

Sinulle, sydämensi kuulija, olet elämän kantaja. - JPmäki -

----

Sydämet. Toisiaan etsivät, toisensa tuntevat. Sydämet. Kaksi yksinäistä toisiaan täydentävät. Sydämet. Ovat äänet yhteiset, kaksi sydäntä on kuin yksi. - JPmaki

----

Tunne vahva, tunne vahvin.

Miten se pelottaa ja sielua korventaa. Tuo tunne, elämän voima.

Miten se sykähdyttää ja rikkoutuneen sielun virvoittaa. Tuo tunne, elämän voima.

Särkyy vahvin mielikin edessä sen. Sen kadotessa ja sydämen särkyessä. Tuosta tunteesta, elämän voimasta.

Ken sen kerran tuntea saa, uudestaan voi löytää sen. Tuon tunteen, elämän voiman.

Kelluu elämämme kohtalon viemänä, tuosta tunteesta. Miten osaisimme elää elämän voimasta, kohtalomme itse valiten. - JPmäki -

----

Kevään valo valon sydämeen tuo. Valo tuo tuo odotuksen sieluun, sen sopukoita valaisee kesää odottaen. Sen elämästä jo riemuiten.

Herää mieli, sydän sen herättää, ja mielen harmauden karkoittaa. Sydän voitostaan riemuiten mielen virittää, kesän odotukseen johdattaa.

Kesä, mitä se tuokaan mukanaan? Sydänten sykettä ja elämisen riemukulkua. Patoutuneet tunteet kuin menneen talven jäät se murtaa, jo kevään korvalla niitä sulattaa.

Voisiko ihmisen mieli olla kuin kesä ikuinen? Lämmin ja vain elämää ruokkiva. Kuuluu elämään vuodenaikoja silti kaikkia. Mieli löytää voi kesähetken parhaimman keskellä talven pimeyttä, tuiskua jäätävää kuin ikiroudan keskikesän helteissä. - JPmäki -

 

Vuoden vaihteeseen ja vuodenaikoina

Kevät tuo tullessaan aina valon mukanaan. Hohteen tuo se hangille, lämmön sen pinnalle. Väistyä talven kinokset jo joutavat. Kevät tuo pikkupurot niiden alle. Katoaa lumikansi, hupenevat riitteet lampien. Heräävät metsäpälvet etelän rintehillä, valtaavat pian korpisalotkin.

Päättyy salomaiden otson uni, suihkivat teeret neva-aavoilla. Naksuu keväässä ukkometson kutsu. Valo se jatkaa voittokulkuaan, lentävät linnut pohjolaan kesää tuoden. Kohisevat purot pienet, kosken lailla kuohuen. Luomat sirot joen lailla ärjyvät kevään voimaa puhkuvat. Lentoon kevät kesää kohti peipon siivin kiitää, kukkuu pian käki kuusikossa.

Kevät, sinua odotan, olet tulossa. Otson lailla herään unesta, talvihorrosta. Taivaalle katson aamuin illoin ja päiviä lasken, koska luonani olet, avosylin sinut vastaanotan. Tuntea jo tahdon sylisi lämmön omakseni saada. Kohti kesää kevään sylissä kuljen. Kevät, sinua odotan, olen tässä. – Jpmäki – 3.3.2016

---

Väistyy pimeys, hämäryys aamun hämyksi muuttuu. Herää päivä aiemmin, käy levolle myöhemmin. Sammuvat yön kirkkaat tähtivyöt, yön mustuus harmaaksi haalenee. Herää ihminen myös päiviin hymyileviin, virittyy mielensä uusiin aatoksiin.

On kevät täynnä odotusta, joskus pelkkää mielen riemukulkua. Unohtuvat jo talven synkkyydet, mitä olivatkaan ne syksyn märkyydet. Keväässä on hyvä kirmata, kohti kesää laukata ilman huolta ja murhetta.

Hyvä olisi hetki pysähtyä ja muistella sitä syksyn surkeutta, menneen talven ankeutta. Nähdä myös syksyn kauneutta, värikirjossaan moninaista. Muistaa talven raikkautta, tähtiöiden kirkkautta ja lumihankien puhtautta. Ymmärtää luonnon kulkua ja nähdä oma itsensä osana tätä kaikkeutta. – Jpmäki –

---

Joulunodotus, juhla verraton, pikkujoulu aivan hulvaton. Pukin tontut ne työnsä unohtaa, juhlahumussa silmänsä ummistaa.

Eivät kuule korvat tonttujen riekkaa nyt ihmisten. Fiestassaan monihuuruisen kulkee ihmislapsi sokeana hapuillen.

Aamu illan jälkeen ihmisjuhlien. Kirjaa tonttu nyt kirjaansa kunnon kohmeisen, päätän pyörittäen. -JPmäki-

----

Sinulle, ystäväni. Nöyrä kiitos vuodesta menneestä. Sen iloista jaetuista, sen suruista yhdessä eletyistä.

Sinulle, ystäväni. Tuokoon uusi vuosi sinulle vuoden parhaimman. Täynnä elämisen riemua, päiviä murheettomia ja jaettua iloa ilman kateutta.

Sinulle, ystäväni. Sydämeni avaan yhä uudelleen, sen kanssasi jaan. Olet lähelläni, tunnen sen. Olen lähelläsi, tiedät sen.

Me, ystäväni. Rakennamme yhdessä uuden huomisen, eilistäkin paremman. – JPmäki -

----

Meni vuosi, hassu sellainen. On edessä vuodenvaihde ihmeellinen. Kinkut syöty on, on ahmittu jouluruokaa vyötä löysäten. Välipäivät menneet on peilikuvaan tuijottaen. Ei riitä enää vyö, se kun lyhentynyt on.

Tuo uusi vuosi ajatuksen niin ihmeellisen. Liikkumaan on luotu pieni ihminen. Kas, lupaus helppo nyt tehdä on. Lenkkarit jalkaan laitan riemuiten ja jumppapukuun ahtaan kropan paisuneen.

Räiskyy uusi vuosi taivaalla välähdellen. Paukkuu pihoilla lupaukset rintoja takoen. Sihijuoma hölskyy kupeissa pitkäjalkaisten, snapsit terävät ohjaavat lupausta pyhien.

Uusi vuosi, alkuun vähän kohmeloinen. Muistuu mieleen eilinen, lupaukset käsi koholla vannoen. Tammikuu tipaton edessä on, se myös luvattu on. Vaan täytyykö lupaukset eilisten? – JPmäki -

----

Joulunaikaan.

Väistyy nyt pimeys, häipyy mielen koleus valon voittoon, joulunaikaan, sen taikaan. Ei haittaa ulkona sade vihmova, ei maa syksyisen musta ja kolea, vaan häipyvät nuo joulunaikaan, sen taikaan.

Hiljenny mieleesi, sen syvyyteen pysähdy ja löydät itsesi. Läydät myös omat läheisesi, kaikki rakkaat ystäväsi joulunajassa, sen taiassa. -JPmäki-

----

Narskuu lumi kintereissä, nipistää halla poskipäitä. Mielen ne virittää, kohti joulua johdattaa. Joulua, ihmisten juhlaa, yltäkylläistä elämää. Hetken unohdusta myös elämän karuudesta. -JPmäki-

----

Joulu, riemua lasten ja lastenmielisten. Iloa lahjoista monista, myös yhdessä olosta.

Iloitse, ihmislapsi, huolesi nurkkaan heitä. Ei ilo, ei riemu ole kiinni mammonasta, ei teoista suurista, lahjoista runsaista.

Jouluriemu, sen mieleesi anna tulla lailla pienten lasten silmät säihkyen.  Ota vastaan jouluriemu sädehtien arjen huolet unohtaen. -JPmäki-

----

Uuteen Vuoteen

Vuosi nykyinen kohta entinen on, elämänä elettynä omine suruineen ja iloineen, monikirjavine muistoineen. Eletty aika hyvä muistaa on, mut surut pois pyyhkien, kyyneleet ikävät kuivaten hyväillen muistoja eläviä, niitä hymyileviä.

Niin uuteen vuoteen matkataan, eilisen muistoin, huomisen unelmin toivoen. Toisi uusi vuosi värit kirkkaammat, harmaat päivätkin haaleammin. Iloa uutta tuoden mukanaan, haaveita elämättömiä eläen eilistä peilaten, siitä hyvän vaalien vuoksi uuden vuoden tulevan, mennyttä kirkkaamman. -JPmäki-

-----

Lyhyitä aatoksia

Unelmat ovat kuin pisarat. Pisaroista purot syntyvät, joista meret täyttyvät. -JPmäki-

Aamu, kirjoittamaton päivä. -JPmäki-

Päivät kirjoittavat itsestään elämämme kirjan. -JPmäki-

Yö peittelee eilisen huomisen edestä. -JPmäki-

Opi viisautta, ymmärrä ihmisyyttä niin kuljet oikeudenmukaisuuden tiellä. -JPmäki-

Huomenna, elämäni päivänä. En eilistä siinä muista, en surua sinne kanna. Katson huomiseen. Olet minun. – Jpmäki-

Syksyn värit hehkuvat haaveiden kirjosta. - JPmäki -

Ystävyys on kuin virheetön timantti. Elämän täydelliseksi hioma. - JPmäki -

Joulurauhaa, ripaus sen taikaa myös arjen aikaan. -JPmäki-

----

 

Jaettua surua

Niin nukkui pois läheisemme herätäkseen elämään uuteen luona Luojamme. - JPmäki -

----

Synnyit sukuusi, poika pieni. Matkasi ikuisuuteen poika toinen. Sinulla, poika pieni, edessäsi on matka vielä kirjoittamaton.

Poika toinen, matkannut on läpi elämän kirjon. Väsynyt on, poika toinen, nukkunut pois on. Jätti taaksensa elämänsä kirjan.

Sinä, poika pieni, pojan toisen kirjan sivun viimeisen kirjaat. Yhdessä, surumme ikävämme sanat sinne painaa. Kyyneleet sinetöi, pojan toisen kirjan sulkee.

Mene rauhassa, poika toinen, luo Jumalan kulje. Elämäsi taltioitu on, jatkuu se kohti huomista. Olet elävä, poika toinen, sukusi kirjassa, kuin olet taivaan kodissa. – JPMäki-

----

Ei ole ajatuksia, ei ole sanoja. En löydä selitystä, en koe ymmärrystä. Sinä, ystävä rakas, kaipaus sinusta surussani läsnä on. Niin tänään, myös huomenna, surutyön virrassa kuljen.

Emme aikaamme tiedä, sen tiedän. Aavistaa joskus aikaa voimme. Sinut, rakas ystävä, ylös äkisti nostettiin, syleistämme riistettiin. Emme usko, olet pois mennyt. Olet silti, ikiuneen nukkunut.

En tiedä miksi siipesi taivaansinen taakse vei. Sen tiedän, kuljemme elämäntuulen vieminä, sen suuntaan emme vaikuttaa voi.

Ei ole suruni mitään puolison ja veljiesi surussa, ei mitään äitisi tuskassa. Isän, puolison olette matkaan jo saattaneet. Nyt sinä, ystävä rakas, isäsi luokse matkaat.

On hän sinua vastassa, ystävä rakas, missä ei kipua, tuskaa enää tunneta. Surua, voiko sitä taivaassa olla, surua taaksejääneiden läheisten tuskasta.

Elämäntuuli sinut vei, olet läsnä mieltemme muistoissa. Emme sinua koskea voi, emme enää halata ja lämpöäsi tuntea. Emme kuulla nauruasi, emme kokea hymyäsi.

Sinut silti tunnemme, sydämissämme kannamme. Olet aina osa meitä, ystävä rakas, missä ikinä kuljemme. -JPMäki-

----

Enkeleinä syntyvät lahjat rakkauden siivittämät. Pukee heitä, syntyneitä, viattomuus. Puhkeavat he lapsuudestaan nupulle, elämänilon siivittämänä, valmiina kukoistamaan kuin kauneimmat kedon kukat kirkkaimmat. Lapset nuo vastasyntyneet heijastavat valoa enkelten. Heihin katsovat vanhempansa hohdetta syntyneen elämisen voimaa rakastaen.

Minne katoaa viattomuus vastasyntyneen? Miksi yksi viattomuutta kruunaa ja toinen hyvyydessä kylpee?  Miksi kolmas oikein valita osaa, hyvän ja pahan erottaa? Mikä kaiken kauniin karkottaa? On aina joku, joka on sielultaan kadonnut, itseltään hukkunut. Miksi yksi saa elämänsä kukoistaa ja toisen on hiivuttava pois ennen kukkaan puhkeamistaan? Onko kolmannen kohtalo kadota syviin vesiin synkimpiin?

Ei ihminen kaikkea ymmärtää voi, ei selittää tekoja kauheita.

Ei elämässä voi huomista oikein edes aavistaa, ei valmistaa itseään tulevaan hyvään tai pahaan. Täyttää tyhjyys toisinaan mielen kaikesta kauniista tyhjyys ne syrjäyttää. Vain suru on toveri sen. Taustalla, valmiina tyhjyyden täyttämään, odottaa se vain omaa vuoroaan.

Enkeleinä syntyvät lahjat rakkauden siivittämät. Enkelinä jatkaa yksi elämäänsä luona enkelten. Toista ei voi ymmärtää, langenneen tekoja käsittämään ei riitä siihen mieli ihmisen. On langenneesta suru niin monin kertainen. Oli hän syntyjään enkeli itsekin. –JPmäki –

----

Putoavat lehdet, muistoja kesästä nyt kuolevasta. Varisevat lehdet väreissään kesää ylistäen, kuollessaan hiljaa putoillen syysauringon valossa, kesäisessä.

Lehti lehdeltä lehdet karisevat, karikkeeseen leijaillen vasten maata lepoon käyvät. Odottaen, herättää kevät kesän vihreyden, lämmön hellivän. Nousten kukoistukseen uuteen, elämää ylistäen.

On elämä ihmisen kuin puun lehti kesäinen. Nuoruuden kevät kukoistavaan kesään vieden, elämästä riemuiten. Hiipuen syksyn lehden lailla omaa kiertoaan alas karisten, muistoja kesästä kantaen.

Tuo talvi pimeyden ja kylmyyden. Maan povessa lehti lepää odottaen. Tulee kesä aina elämää tuoden, pimeyden voittaen, kylmyyden pois vieden. On elämä kiertokulkua elämän. -JPmäki-

----

Lapseni, rakkaimpani. Katson sinua surusi nään ja tuskasi tunnen. Lohdun sinulle tahtoisin antaa ja hymyn mieleesi tuoda, valoisan.

Suru ihmisten osa on vuoksi ihmisyyden ja niiden poismenneiden, jotka kutsun saa taivaankaaren taa.

Anna surun tulla, lapseni. Kyynelten virrata tulvien. Ne surua puhdistaa ja mieltä surevaa helpottaa.

Ethän kuitenkaan, lapseni, huku surusi kyyneliin. Elämä edessäsi on ja minä elän sinussa aina aikojen taa.

Käy silti luonani surutyössäsi. Sinulle, lapseni, sylini suon. Muistoissasi itsesi tunnet sylissäni vailla huolia ja elämän murheita.

Tuo uusi aamu päivän mukanaan. Päivän, jossa suru on kuin kaipaus ja ikävä. Kerrot, lapseni, lapsillesi minusta ja elän heissä kuten sinussa. -JPmäki-

---

Kaunis hetki ja olit siinä. Lensit sydämeeni, sen valtasit. Vaikka olit vielä haave niin kaunis.

Kaunis päivä toisia toi. Pesän sydämeeni haavepäivät loi. Et ollut pelkkä haave niin kaunis.

Putosi taivas, hävisi maa päivään mustimpaan. En milloinkaan sinua syliini saa, en sinua voi koskaan lohduttaa.

Lohdun minulle taivas suo. Luo enkelten ajatukseni luon. Elät minussa kaunis haave tuo. – JPmäki -

----

Enkelilapsi

Enkelilapsi, siivet selkääsi sait, taivaaseen, sen sineen kohosit. Et nähdä voinut valoa ihmisten päällä maan, mutta Luojan kirkkauden osaksesi sait.

Enkelilapsi, itkien sinut saatamme, mielemme täynnä murhetta on. Matkaat niin hennoin siivin, on surumme lohduton.

Enkelilapsi, lennä luokse kaltaistesi, vartu kanssa enkelten vailla murhetta, ilman surua ihmisten. Suru vain meille jää, olet osa meitäkin luona enkelten, enkelilasten kanssa eläen, luona Jumalan kirkkauden. -JPmäki-

 

 


( Päivitetty: 13.12.2016 23:38 )

 - Jukka Parkkamäki | Kommentoi



 Riimivirityksiä II
26.10.2014 12:20 | JPmäki

Ystävälle

 

Ystävyys, elämänlähde. Sen nektari on hunajaa, mettä makeampaa.

Ystävyys on lähdevettä kirkkaampaa, raikkaampaa.

Ystävyys, se sydämistämme pulppuaa. Soljuu sieluumme sitä virkistää ja ihmisyyttä rakentaa. – JPMäki –

---

Ystävä, missä olisin ilman sinua? Ystävä, ilman sinua eksyisin itseeni, sokeana harhailisin tyhjyydessäni vailla päämäärää, ilman ystävyytesi valoa pimeässä vaeltaisin, yksin.

Ystäväni, tiedän nostaisit minut suostani, elämäni hetteiköstä minut hakisit ja kanssani surisit petettyjä unelmiani, toteutumattomia haaveitani. Ystäväni, rikkoutuneen sieluni sinä eheyttäisit.

Ystäväni, kanssani iloitset myös elämäni iloissa, unelmissani, haaveissani vailla vilppiä, ilman kateutta sydämesi riemuitsee sydämeni riemua.

Ystäväni, ei ole minulla sanoja, joilla kertoisin ystävyytesi merkityksen. En arjessa, en juhlassa, vaikka tiedän, olet olemassa olet osa minuuttani.

Ystäväni, olen ystäväsi. -JPmäki-

----

Ystävä, en sinua aina muista, kuukausia voit olla mieleni sivussa. Olet silti siinä, vierelläni, sinä yhtenä hetkenä. Siinä hetkessä ei ole merkitystä päivällä, ei kokonaisella vuodella. Ei ole ikuisuus ajan sekuntia pidempi, eivät ole vuodet päivää enemmän.

On tuo hetki kuin ikuisuus. Katoaa jonnekin kaikki entinen. Kuin kesäinen kaste haihtuen, jättäen jälkeensä vai katkeruuden. Ei ole huomista mitä odottaa. Ei ole mitään mikä lohduttaa. On jäljellä vain tyhjyys pohjaton.

Olet silti läsnä, siinä virelläni. Sinä yhtenä hetkenä ja minuuttani kosketat. Täytät tyhjyyden jossa ilman sinua itseni kadotan ja minuuteni hautaan. Ilman sinua ei ole minua. - JPmäki -

----

Ystävyys, sitä ei voi suunnitella. Sitä ei voi vain rakentaa. Ystävyyttä ei voi luoda kuin tarinaa juonenkäänteineen.

Ystävyys, sitä ei voi vain ansaita. Ei päivämiehenä, ei palkollisena. Ystävyys, sitä ei voi ostaa. Se ei ole milloinkaan kaupan.

Ystävyys, ei riitä siihen vain ystävällisyys. Eivät sanat kauniit, ei puhdas vilpittömyys. Ei ole tae ystävyyden ihmisen uhrautuvaisuus vuoksi ystävyyden.

Ystävyys, se meille annetaan ihmisyyteen. Ihmisyydessämme ystävyyden tunnistamme. Emme vain teoista, emme sanoista mieltämme hyväilevistä. Emme uhrauksista toisten vuoksemme.

Ystävyys on sydänten ykseys, sielujen kumppanuus. Ystävyys ei tunne palkkaa, ei vaadi maksua teoista toisillemme. Ystävyys on vilpittömyyyttä ja tekoja epäitsekkäitä. Ystävyys on ystävyyden vaalimista, ymmärrystä myös ystävyyden katoavaisuudesta. - JPmäki -

----

Sinulle ystävä tämän lukija. Sinulle ystävä näin kirjoitan ja toivon mieleesi avaruutta, hetken hiljentymistä edessä ystävän, niiden rakkaiden, jotka elämääsi muokkaa.
 

Ystävä, hän voi olla liekki vakaa myös lepattava tuikku pimeässä sinua ohjaten kohti valoa, kuin kajo aamunkoin yöstä päivään vieden.
 

Ystävä, taian lahjaksesi näin antaa tahdon. Mieleesi rauhan, sydämeesi tyyneyden ja hetken kiireettömyyden sinulle sanoin näin ojentaen. -JPmäki-

----

Ystävänpäivä, sinua muistan ystäväni, ystävänpäivänä. Toisinaan unohdut, katoat mielestäni jonnekin. Tahtomattani sinut unohdan elämäni näennäisessä kiireessä, sen sykkeessä.

Eivät ole päivät sisaruksia, eivät sukulaisia keskenään. Suruun tai murheeseen me jokainen joskus kadotaan ja mielemme vaipuu itsemme syvyyksiin. Ystävä, rakkainkin, voi hukkua murheemme suohon pohjattomaan.

Olet silti vierelläni. Pyytämättä tulet, kysymättä siihen jäät. Käteni käteesi otat.

Iloitsee sydämeni vuokse ystävän rakkahan. Sydämeni riemua huudan läpi ilon kyyneleen. Ei voi parempaa elämä minulle antaa kuin ystävän, sinut, niin aidon ja oikean. -JPmäki-

----

Ystävyys, sanaton ykseys. Ystävyys, mielten yhteys. Ystävyys, sydänten ymmärrys.

Ilman ykseyttä yksin oisin. Ilman yhteyttä kuuro ja sokea oisin. Ilman ymmärrystä en tuntea voisi.

Ymmärrystä ihmisyydestä. Ymmärrystä elämän moninaisuudesta. Ymmärrystä minuuden sielusta, ystävyydestä. -JPmäki-

----

Ystävä, ilman sinua tyhjä kuori vain oisin. Ystävä, ilman sinua minuudessani hukassa oisin.

Ystäväni, täytät mieleni riemulla, sen täyteläisyydestä elän. Ystäväni, ystävyydessäsi kylven, sen puhtaudessa mielipahani huuhdon.

Ystäväni, ole tärkeä, olet lähelläni. Sinun elämääsi kannan kuin kannat elämääni, pyytämättä, kysymättä. Olet ihoni, ystäväni, elämämme kirjoissamme. -JPmäki-

----

Ystävänpäivä on päivä jokainen. Elä ystävyyden hetkiä päivittäin ystävyydestä eläen. Teoissa, mielessäsi sydämesi kautta ystävyyttä rakentaen.

Pysähdy hetkeen ystävälliseen ystävyyttä vaalien antaen ystävällesi ystävällisen ajatuksen.

Ystävä ystävälleen ystävyyttään kantaa. Ystävyydestä ystävyys vain voi ystävyydeksi kasvaa. -JPmäki-

----

Elämän moninaisuutta

Sukusi verso. On elämäsi aamu. Kastettasi odotat kuin päivä aamunsa kajoa. Kukoistakoon päiväsi, sukumme verso. Tuokoon kasteesi sinulle elämän, sen ikuisuuden. -JPmäki-

----

Sinulle, pojalle pienelle. Muutaman sanan enosi virkkaa, ajatuksen aattelee.

Sukusi tuorein verso olet, rakastettu jo äitisi kohdussa.

On sinulla kaksi siskoa. Heidän leikkejään ethän liikaa riko. Heille et sinä pärjää. Kaksi on yhtä vahvempi.

Enon sanat tässä muista. Yhdessä olette kolmea enemmän.

Isäsi, äitisi sinua ohjaa. Viittoja polkusi varrelle laittaa. Niitä seuraa, ne sinua ohjaa, elämän tielle johtaa.

Kapinoit, et vanhempiasi aina kuule, muiden ohjeille kintaalla viittaat. Löydät näin oman minuutesi. Muista silti, läheiset sinua aina rakkaudella ohjaa.

Sinulla, pojalla pienellä, elämäntaival alussa on. Tuo elämä mukanaan myös säröjä elämään.

Ne kuuluvat, elämäntien kuoppia ovat. Vaikka painuisi katseesi joskus kuopanpohjaan, leukasi ylös nosta. Näet sen mikä tärkeintä on, läheiset ihmiset, sinua rakastavat. He sinut ylös kuopasta nostaa.

Kulje turvallisin mielin, poika pieni, vaik´on elämä seikkailu suuri. Et yksin taivaltasi tee, on mukanasi joukko suuri. Yhdessä jaamme, elämäntien suorat ja kuopat, on sydämissämme yhteinen joukko suuri. -JPMäki-

----

Tytön tyllerö, jalokivi vanhempien. Isosiskonsa sisar pikkuinen.


Tullatupsahdit, sinua jo odottaa osattiin. Sinua jo tullessa rakastettiin.


Prinsessa pikkuinen, tähti taivaalle syttyi kirkkahin. Enos sydämen veit, kuten aikoinaan siskosikin. - JPmäki -

----

Tytön pirpana, pikkuinen ja sirpakka. Tulla tupsahdit ja monen elämän noin vain mullistit.

 
Tytön pirpana. Vanhempiasi opetat, siinä sivussa isosiskoasi koulutat. He sinua rakastavat ja elämääsi kannattavat. Sen sinulle alkuun rakentavat.

 
Tytön pirpana. Näin eno sinulle syntymälahjaa toivoo. Kantaa elämäsi sinua lempeästi opettaen. Elät elämisen riemua, elämän rakastama. Olet osa enosi sydäntä, sinua rakastava. –JPmäki – 

----

Olet koulutien välipysäkillä, opintien alkumetreillä, mutta elämänkoulun päättymättömällä taipaleella.

Hetkessä tässä elä, unohtumattomassa. Huomiseen hymyillen, joskus hammasta purren kulje, yhä hymyillen päivästä tästä.

Huomisen sinä itsellesi luot, elämänkoulun tunneilta opit elämääsi tuot. Kuljethan mielesi avarana, sydän avoimena ja näet elämäsi täytenä. - JPmäki -

----

Syttyi joulun kynttilä tuo ensimmäinen. Sinulle tiesi näytti, lapsi pikkuinen. Matkasit luota ikuisuuden ja lensit yli haaveiden, läpi kaikkeuden luo vanhempiesi saavuit heidän syliinsä tupsahtaen.

Avaat silmäsi lapsi pikkuinen. Sylissä vanhempien olet luona rakkauden. Luonasi laulaa lauma enkelten rakkautta ihmisten ylistäen.

Sinulle lapsi pikkuinen. Edessäsi  on elämä haaveiden. Olkoon se myös täyttymystä rakkauden.  – JPmäki –

----

Sinulle, tytölle kastetulle. Tulkoon huominen nimissäsi. Ota se vastaan nöyrästi.

Sinulle, tytölle kastetulle. Hengitä viisautta eilisestä, virheitä menneitä vältä. Virheiden tekoa älä liaan karta.

Sinulle, tytölle kastetulle. Tulkoon osaksesi siunattu huominen läpi elämäsi kantaen. Kylve viisaudessa, sen ymmärryksessä kellut. – JPmäki –

----

Sinulle, sukuusi syntyneelle. Tyttö soma, olet vähän myös sukusi oma. Tädit, enot, sedät, heepot ja helunat. He elämääsi tuppaa. Hymy huulillasi meidät silti vastaanota. Sinua rakastaa myös sukus oma. – JPmäki –

----

Kevät, herääminen. Muistoja ovat pimeys, hyinen viima. Soljuneet ovat lumet, jäät luomiin eläviin. Kevään edessä on talven härmä kaikonnut.

Taivaisiin, tähtiin ovat kuura, talven hiutaleet haihtuneet. Taivaasta, edessä tähtien tähtipölyn lailla pisarat ovat maahan langenneet. Kevään voittokulkua ylistäen.

Kevät, herääminen. Herääkö ihminen horroksestaan herätäkseen ihmisyyden kevääseen, kulkeakseen kesään ihmisyyttä kunnioittaen. – JPmäki – 03.05.2016

----

Elämä ja kohtalo. Voivatko ne meitä harhauttaa. Totuudesta, hädästä ihmisten, jotka yksin, unohdettuna taivaltaa.

Katso itseesi, ihminen. Riemuitse, iloitse heistä, jotka elämääsi rikastuttaa. Muistathan heitä, jotka jossain yksinäisyydessään vaikertaa.

Ihminen, elämää yksin ei voi rakentaa. Elämä yksin ihmisyyden karkoittaa. -JPmäki-

----

Viha, korventava pätsi sielumme syvyyksissä. Miten ihminen voikaan vihata ihmistä, veli veljeä, omaa sukuaan.

Missä kulkee raja ihmisyyden. On ihmisten raja niin usein vihan värjäämä, veljen veren piirtämä.

Itkee ihmisyys itseään. Ei ole hänelle tilaa vihassa ihmisen. Riivattuna veli kylvää vihaansa, veljensä samaa satoa niittää.

Ihmisyys, on siemen sen silti meissä. Ihmisissä vihan riivaamissa. Kuin piilossa, yhä silti olemassa. Odottaen, itää ihmisyys ihmisissä.  – JPmäki -

----

Katso ihminen itseesi. Missä on ihmisyytesi. Sen hukannut olet. Sen vallanhimolla olet peitellyt. Sen mammonalla olet verhonnut.

Katso ihminen itseesi. Mitä tarvitset ihmisyyteesi. Ei valta, ei mammona sitä kanna. Ei sen olemusta rakenna.

Katso ihminen itseesi. Katso avoimin silmin, tunne puhtain sydämin. Näet ihmisten hädän, heidän tuskansa kuulet.

Katso ihminen ihmisyyteesi. Miten sen mittaat, millä sen punnitset. Palvotko valtaa ja mammonaa. Suljetuin silmin, lukituin sydämin. Vai rakastaako sydämesi ihmisyyttään kuin ihmistä itseään. – Jpmäki -

----

Tunne tuo, lahja taivaan. Elämän antaja ja sen kantaja. Sydämessä sen tunnemme, mielessä aivan hullaannumme.

Tunne tuo ihmisen luo toisen tuo. Mielen palossa, sydämen roihuna se sielumme valaisee. Lahja, taivaassa asetettu ja ihmiselle annettu.

Tunne tuo ihmisen Jumalan eteen myös tuo. Siunaus taivaan on liitto ikuinen kahden sydämen. Kuin yksi ovat nuo.

Tunne tuo myös lupaus edessä ihmisten. Missä kulkee ikuisuus, missä on vain hetki sen. Anna mielesi mennä pian menojaan. Pysähdy edessä oman sydämen.

Tunne tuo, kuule sanaa sisimmän sydämen. Rakastaako mielesi illuusiota rakkauden. Vai rakastaako sydämesi myös sisintään, sielusi siitä riemuiten. - JPmaki-

----

Kulkee yksi toisen rinnalla. Toisesta iloiten mielensä hymyillen. Riemuitsee toisen sydän yhdestä, yhtenä näkee nuo sydämet. Rakastaa yksi mielessään vain tunnetta rakastetun. On sydän yhden silti vaisu, melkein hiljainen.

Peittää toisinaan, yhden mieli äänen oman sydämen, sen rakkauden uhraten. Ystävyys silti mieltä kantaa, sydäntä rakentaa. Ehkä sydämensä sen hän saa myös kukoistamaan. Rakastetun rakastumaan kuin yhdeksi sydämeksi sulautumaan.

Miettii olemusta rakkauden yksi ja toinenkin. Sitä kaivaten, tunnetta tuota jopa peläten. Onko tunne tuo vain mielen harha, kuin tunne todellinen. Vai onko tuo olemus taivaallinen ja sydämen täyttää tunne oikean rakkauden.

Eläthän yksi ja toinenkin vain sydämen ääntä kuunnellen. - JPmäki-

----

Pysähdyn, ympärilleni katson. Elän ihmismeressä, sen laineilla kellun, yksin. Vyöryvät aallot ympärilläni, kaduilla vellovat kuohut maininkien. Olen kuin ajopuu virran tuomana, nousuveden johdattamana, yksin.

Kellun laineilla. Ovat vedet täällä harmaat ja niin kylmät. Yksinäisyyden kestän, sen ikuisuuteen en usko. Matkaan mielessäni kauas yli vuorten, meren taa. Rantaan kauneimpaan. Kotiin, ja ei ole sieluni yksin.

Kellun aallon harjalla En meren kylmyyttä tunne, en sen harmautta näe. Ovat mainingit pehmeät ja aallot lämpimät. Kuljen virran viemänä meren lahteen, sen poukamaan.

On merellä luonteensa oma. Sen kulkua ei ihminen ohjata voi, ei estää sen luontoa. Vie luode aina jotain mukanaan pois. Jää ajopuu toinen uutta vuoksea odottamaan, yksin. – JPmäki -

----

Uskoo yksi jumalaan, joku muu nimeen toiseen. Miettii kolmas olemusta jumaluuden, mikä on totuus korkeimman.

Ihminen, yhdestä kolmanteen, ovat sukua toisilleen. Miten voikaan vihata veli niin veljeään, raiskata isä lapsiaan. Ihminen, jumaluuden sokaisema, hänen nimensä pyhittämänä.

Pohtii kolmas tuota mielettömyyttä korkeimman. Ei ole jumalaa. Ei kaiken johdattajaa. Ei hyvän tarkoittajaa. Viha, on olemus jumalan. Vain valta on tarkoitus sen.

Ei näe ihminen, yhdestä kolmanteen, olemusta oikean jumalan. Hän meille tietoisuuden loi, loi valinnan mahdollisuuden. Seurata luonnetta jumaluuden. Rakentaa, luoda rakkautta suvulleen.

Sokeana kulkee yksi ja toinenkin. Sokea, jota sokea ohjaa taluttaen. Vallan sokaisema, jumaluudesta harhaan ohjaten ja lähimmäisen rakkauden polkien oman jumalan nimeen tuhoten.

Voi sinua ihminen. Mikä on merkitys elämän ikuisen. Missä on tie kaukaisuuteen, rauhaan olennaiseen. Ei se ole vihassa ihmisten, ei valtaan tietyn jumalan. Löytyy se rakkaudesta ihmiseen, veljeen, sisareen. Uskoen yhteen jumalaan, ei ole väliä nimellä sen. Hän on sydämessä ihmisten. Löydät hänet edessään hiljentyen.

Voi sinua ihminen. Luotu harhassaan vain katoaa pimeyteen. Kuvitteletko sinä, ihminen, tarvitsee jumala sinua tuomionsa lukuun. Johdatusta sokean ihmisen toista, sokeaa ohjaten. Jumalansa nimeä raiskaten, ja elämää tuhoten.

Ihminen, hiljenny edessä jumalan ja löydät hänen jumaluuden. Tunnet hänen rakkauden, lahjansa ihmisyyteen. – JPmäki –

----

Isälle ja äidille

Isäni, lapsena ylös katsoin ja sinut näin. Olit syli johon peloissani pakenin, syli joka turvan toi.

Isäni, katson sinua nyt. Vertaisesi toivon, joskus olla voin. Syli johon turvata voi, syli joka pahuuden vie pois.

Isäni, annoit elämälleni perusteet vankat. Sinua en kyllin kiittää voi. Toivoa voin, kiittää elämä puolestani ja jatkuu isyytesi minussa. -JPmäki-

----

Äiti, miten sinua kiittää voisin. Minua olet hoivannut, elämääni lapsena kannatellut. Olet minua torunut, huolta minusta kantanut.

Miten usein ohjeitasi olen ylenkatsonut. Kapinassani olen ne vain syrjäyttänyt.

Äiti, miten sinua kiittää voisin. Niistä vuosista, lapsesta minuksi. Olet aina ollut taustalla. Huomaamattasi, olet silti minussa. – Jpmäki –

 


( Päivitetty: 13.12.2016 23:37 )

 - JPmäki | Kommentoi



 26.01.2014 02:15

 


( Päivitetty: 23.12.2014 03:02 )

Kommentoi


©2018 Kirjallisuutta...ko? - suntuubi.com